Iso ikäkriisi ja pieniä pelastusrenkaita

Katselinpa eräänä päivänä Girls-sarjaa ja voin lähes varmasti sanoa, etten ole koskaan enää ennallani. Kolmannen kauden kahdeksannessa jaksossa marmattava Marnie törmää vanhaan tuttuunsa Soojiniin. Räikeä ja raivostuttava Soojin ei sinänsä tuo kohtaukseen juuri mitään huomattavaa – paitsi – silmämeikkinsä. Parikymppisellä aasialaiskimulilla on vedetty eyelinerit viivoiksi silmän etuosasta ulospäin. Look, joka vaatii pinkeät, rypyttömät ja elinvoimaiset (tai aasialaiset) silmänympärykset.

Yritin epätoivon vimmalla siirtää kyseisen kohtauksen kuvaa tähän, ei onnistunut. En vain kykene, joten alla on koruton linkki pätkään.

https://www.youtube.com/watch?v=puAXGzkiUrs

Huomioni herättänyt meikki ei itsessään ole erityisen kekseliäs, trendikäs tai edes kovin kaunis. Jotenkin se vain osui silmään ja avasi tajunnalleni tuhon tien. Olen kärvistellyt kriiseillen neljänkympin siintävällä päiväntasaajalla jo jonkin aikaa. Soon Yin meikki räjäytti silti odottamatta kaaliini kristallinkirkkaan oivalluksen: EN VOI KOSKAAN ENÄÄ KÄYTTÄÄ TUOLLAISTA MEIKKIÄ!!! Enkä koskaan käyttänyt sitä silloin, kun olisin voinut.

Ikäkriisini, toisin kuin saliohjelmani, on nykyään kolmijakoinen; aluksi ahdistun salakavalasti muhkuraiseksi ja löysäksi valahtaneesta kropasta ja naamasta, joiden tiedän olevan vauhdilla matkalla kohti paaaaaljon pahempaa, seuraavaksi tirautan turhautuneita kyyneleitä näpeistä lipsahtaneiden tai saavuttamattomien unelmien ja tavoitteiden vuoksi, ja lopulta jäykistyn kauhusta kankeana odottamaan minua kohti kaahaavaa kuolemaa. Tietysti elämä aina jossain vaiheessa repii irti tästä lamaannuksesta, mutta viime aikoina nämä fiilikset ovat väijyneet vähän joka nurkan takana.

Toisinaan piristyn seuraavasta oivalluksesta ja asetan toivoni vielä yhden kortin varaan; jos kerran 35-vuotiaana aineenvaihduntani on hidastunut sen ja sen verran ja kulutus pienentynyt jokusen prosentin, saattaa pelastukseni piillä siinä, että olen aina ollut niin helvetin huono liikkumaan. Nyt kun olen aloittanut säännöllisen liikunnan, kulutuksenihan lisääntyy jopa yli sen mitä se oli esimerkiksi 25-vuotiaana. Eikö? Jos tämä matikka ei toimi, älkää kertoko sitä.

Kuolemanpelkoon muuten luin jostain facebookissa kiertävistä lainauksista jotenkin lohduttavan ajatuksen. Käsite oli kaikessa yksinkertaisuudessaan, että jos kuolema on vain olematta olemista ja tyhjyyttä, niin olemme jo kokeneet sen ennen syntymäämme. Se ei ole kenellekään mikään uusi juttu. Kuolemisen lohduttava puoli on mielestäni myös se, että sen kokevat ihan kaikki muutkin. Kaikki perheenjäsenet, kaverit, kasvit, eläimet, bakteerit ja huono musiikki. Vaikka tavallaan olemme olematta tyhjyydessä, ovat siellä jossain olematta kaikki muutkin.

Ikäpaineita lisää tietenkin myös parisuhde (toisilla taas sen puute). Kokemattomampi saattaisi luulla, että kahdeksan vuotta nuorempi mies saa olon tuntumaan nuoremmalta – väärin! Kahdeksan vuotta nuorempi jantteri saa olon tuntumaan tasan kahdeksan vuotta vanhemmalta kuin sen kuuluisi olla.

Edes höyryveturin lailla kohti kiihdyttävä kesä ei herätä niin puhtaita ja hersyviä onnentunteita kuin ennen. Nyt pitää huolehtia muhkuraisten jalkojen peittämisestä vaatteilla jotka eivät mahdu päälle, kauhistella kasvoilla kirkkaan valon paljastamia rakoja ja ryppyjä, ja kaiken kukkuraksi yrittää ehkäistä pigmenttiläiskiä valtavilla voidekerroksilla ja suuriulokkeisilla päähineillä. Juhliminenkin tuntuu välillä ihan rankalta työltä. Harvoja juttuja voi enää tehdä ajattelematta huolissaan huomista.

Taivaan taatolle siis kiitos, että seuraava ohjelma jonka parista löysin itseni oli NYC:n täydelliset naiset. Kaksi kertaa Girls-tyttöjen ikäiset naiset nauttivat elämästään kaksi kertaa enemmän ja näyttävät ainakin kaksi kertaa paremmilta. Kyllähän täydelliset naiset ovat täydellisesti kaiken maailman täyteaineilla täytettyjä. Kuitenkin kaikista vastaavista sarjoista mielestäni juurikin NYC:n naikkoset ovat silti taidokkaimmin ja kevyimmällä kädellä laitettuja. Ramona Singer (57), Sonja Morgan (50) ja LuAnn de Lesseps (49) ovat puumista kuumimpia.

Valtoimenaan virtaavien rahavirtojen lisäksi näitä naisia tuntuu yhdistävän toinenkin asia: rento ja kupliva elämänasenne. He juhlivat, huutavat ja nauravat paljon. Ehkäpä joten kuten kohtuuden rajoissa pysyvä juhliminen pitää silmät ja sielun nuorena… Tai ainakin nuorempana kuin pakonomaisesti superfoodeja puputtavan ja kasvot peruslukemilla pönöttävän kaikestakieltäytyjän.

Radalla voi ravata monella tapaa ja vaihteluhan virkistää ;)

LuAnn (49) näyttää freesimmältä kuin moni tyttärensä ikäinen, eikä nassuun pumpattuja kemikaalejakaan juuri huomaa, jos ignooraa jämähtäneen otsan.

Tässä vielä iloiseksi inspiraatioksi aikuisia kauneusihanteita, joiden kaltaisiksi voi vain toivoa kasvavansa. Pahoittelen kuvien hölmöjä ilmeitä tai huonoa laatua, joudun turvautumaan vapaasti käytettäviin ilmaiskuviin.

”We have to be able to grow up. Our wrinkles are our medals of the passage of life. They are what we have been through and who we want to be. I don’t think I will ever cut my face, because once I cut it, I’ll never know where I’ve been.” – Lauren Hutton (70) Vapaa käännös ”Koskaan en oo lärviäni leikelly, enkä tuu leikkelemään.”
Megabeibe Michelle Pfeiffer (56) on mielestäni ollut viime vuosina kauniimpi kuin aivan nuorena ja vannoo nykyään vegaaniuden nimiin. Hiukan ryppyotsaista mutta sallittakoon se tälle upeuden ilmentymälle.
Hienostunut Helen Mirren (68) on pökerryttävän ihana ja käy aina hiustrendien edellä.
Henkilökohtainen suosikkini Marg Helgenberger (55) oli kuuma katti yhdessä lapsuuteni lempparisarjassa, China Beachissa, ja on kyllä kipinöivä kekäle edelleen. Margin kirurgi on ehkä ottanut hiukan vapauksia täyteaineiden tööttäämisessä, mutta jotenkin se, paria ankkahuulilapsusta lukuun ottamatta, toimii.

Jos luoja (tai Me, Myself and I) päästi irti pulkannarusta, syöksylaskun tunnetta hidastavat ja armoa antavat:

– muotoilevat sukkahousut jelppaavat sen pienen puristuksen verran kireimmissä kesämekoissa

– itseruskettavat silottavat peräpään perunapeltoa optisesti

– laadukkaat omega-rasvahapot auttavat kehon kiinteänä pitämisessä ja hellivät myös aivoja, ettei pipa kiristä niin maan…

– lupaan kertoa heti, kun löydän ne tajuttomimmat tökötit, joilla kello kääntyy taaksepäin

toim huom – Haluan vielä lisätä, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Huonoja päiviä tulee ja menee, mutta oikeanlainen hiustenleikkaus, uudet ripsijatkeet, rakkaus, liikuntaharrastus tai mikä tahansa piristävä asia kutsuu taas kauniit päivät luokse.

P.S. Ehkä ahdistavin asia Girlsissä kuitenkin on jotenkin jumalattoman ärsyttävän, erittäin etuoikeutetun ja löysästi välinpitämättömän oloisen Lena Dunhamin kultasormi, joka muuttaa kaiken mihin koskee hipsterimäiseksi mutta vimpan päälle vetoavaksi jalometalliksi.

P.P.S. Credut Girlsille silti siitä, että se nosti yleiseksi totuudeksi sen faktan, että tyttöjen väliset konfliktit, elokuvamaailman propagandasta huolimatta, eivät useimmiten ole kaverin poikaystävän panemista, vaan itsekeskeistä oman navan tuijottelua, valikoivan kuulon syndroomaa ja ihan vaan inhimillistä ilkeilyä.

Kieputko itse ikäkriisin pyörteissä? Tai oletko kenties jo selättänyt sen?

Jos tykkäsit tekstistä, jaa se muillekin. Sharing is caring <3