Horoskoopit – huuhaata vai luovaa luonneanalyysiä?

Aloin analysoimaan aikani kuluksi tähtimerkkien paikkansapitävyyttä. Muotoutuuko luonteemme tosiaan pääosin sen mukaan, milloin satumme tälle tellukselle tupsahtamaan?

Taisin saada sysäyksen siitä, kun ryhdyin pohtimaan mimmoinen kaveri mahtaa olla mahassa muhimassa. Lasketun ajan arviolla hänestä tulisi vesimies – kuvausten mukaan siis arvaamaton, itsepäinen, idealistinen, omalaatuinen, lahjakas, tunteeton ja taiteellinen erakko. Hmpf! Ei nyt ehkä aivan ihanneominaisuuksia omalla pikku pallerolla, jos noin niinkun toiveita saisi esittää…  Entä muuttuuko hän täysin ihmisenä, jos pidänkin häntä väkisin sisälläni seuraavan tähtimerkin eli kalojen aikaan asti? Minulle on tietenkin ollut selvää, että lapsestani tulee nero, mahdollisesti menestynyt muusikko ja hävyttömän rikas, mutta samalla äitinsä syleilyihin ja suukkoihin hukuttava halinalle. Vaan mitä jos saankin tunnekylmän taaperon, ihmelapsen, joka tietää kaiken paremmin jo kaksivuotiaana, näpertää atomipommia yksinään nurkassa ja pyörittelee huokaillen silmiään hyväksyntää hakevalle äidinreppanalleen???

En itse asiassa ole edes erityisemmin uskonut saati perehtynyt horoskooppimerkkeihin. Siis uskon tietenkin, että ne ovat olemassa, että syntymäaika sellaisen aina määrittää ja jokaiseen meistä voi vaikka väkisin sovittaa tiettyjä piirteitä kustakin merkistä. Nyt kun kuitenkin hieman huolestuin tulevan lapseni mahdollisista Stewie Griffin -äidinmurhaaja/maailmanvalloittajominaisuuksista, aloin analysoimaan kuinka lähipiirini horoskooppimerkit näkyvät heissä.

Käydessäni läpi läheisteni ja omiakin piirteitäni, on myönnettävä, että monet horoskooppimerkkien ominaisuudet puskevat usein tavoista, mieltymyksistä ja luonteesta läpi. Eivät kuitenkaan niin läpinäkyvästi ja yksinkertaisesti kuin yllä olevassa kauhuskenaariossani.

Esitän itseni malliesimerkkinä. Olen melko tyyppillinen vaaka – päättämätön ja diplomaattinen. Joustan ja mukaudun asioihin melko taipuisasti ja saan runsaasti iloa kauniista asioista, makuanikin on usein kehuttu. Asenteeni on melko boheemi eikä niin justiinsa. Todellisessa elämässä nämä paperilla ihan hauskat piirteet saavat kuitenkin aivan uusia ulottuvuuksia ja ovat paljon muutakin kuin mainostettiin – niin hyvässä kuin pahassa. Avaan siis hiukan osaa näistä ominaisuuksista.

Päättämätön. Tällä sanalla on melko negatiivinen kaiku. Se viestii epävarmuudesta, ehkä jopa yksinkertaisuudesta. Itse pidän tätä positiivisena piirteenä. Pohdin ja punnitsen päätöksiäni pitkään ja niin monelta kantilta, että kun vihdoin tulen tulokseeni, voin seistä sen takana selkä suorana. Oletan, että tämän piirteen vuoksi parisuhteeni ovat olleet pitkiä, vaatekaapissani on vuosikausia vanhoja vaatteita, joita käytän edelleen, tykkään yhä lähes kaikista huonekaluistani, en koskaan palauta tai vaihda tavaroita ja olen yleisesti ottaen tyytyväinen ystävyyssuhteisiini.

Diplomaattinen. Tämä positiiviselta haiskahtava ominaisuus on käytännössä ihan joutava. Ystävyyssuhteissa joudun usein tästä syystä ikävään välikäteen. Jotkut toki arvostavat, että haluan seilata tyynillä vesillä ja kavahdan konfliktia, enemmistö tosin kaipaa aina voimakasta mielipidettä puoleen tai toiseen (tietenkin siis omaan puoleen). Väittelyiden ja kavereiden kahnauksien keskellä on ahdistavaa, koska oikeasti yleensä ymmärrän molempien näkökulmat, enkä osaa valita puolta ilman sitä jumalattoman pitkä pohdinta-aikaa. Työelämässä loputtomasta joustosta  luulisi olevan hyötyä, mutta olen silti huomannut, että puolensa paremmin pitävät ja mielipiteensä joka paikassa julki tuovat menestyvät yleisesti ottaen paremmin.

Esteetikko. Tästä sanasta voisi päätellä, että kauniiden asioiden ja symmetrian suuri ihailija edustaa sisustuslehden sivuilta repäistyssä kodissaan kotoillen ja kokkaillen. Kuvaus viittaa omassa mielessäni myös naiseen, joka keinahtelee kadulla elegantisti viimeisen päälle kampauksessa ja aina nappiin asustettuna . Ei, en valitettavasti tee kumpaakaan. Asun tosi tylsässä vuokrakaksiossa, jonka seinät huutavat tyhjyyttään, kokkaan hyvää mutta esteettisesti rujoa ruokaa ja käytän tosiaan niitä vuosikausia vanhoja rytkyjä, joita valitsin huolella kaupassa vuonna 2000. Tähän nuhruiseen tyylittömyyden tyhjiöön ovat kylläkin syynä ne muut elementit elämässäni: parit ammatilliset takaiskut, erot ja muutama muu mullistus. Vaikka luonteeni halajaa kaunista ympäristöä ja huoliteltua habitusta, ei maailma aina anna siihen mahdollisuuksia. Ryysyissä tai en, olen silti olen haluiltani ja eleiltäni viehkeä vaaka.

Puolisoni taas on kaksonen. Tämä tähtimerkkien kammoksutuin kauhukakara on pahimmillaan pelottavan älykäs, katala ja kaksinaamainen, vaikkakin viileän harkitseva joissain asioissa, usein rasittavan vilkas ja vikkelä käänteissään. Hänessä, niin kuin kaikissa, on toki musta puolensa, joka tosiaan ilmenee em. ominaisuuksien raameissa. On kuitenkin täysin muista asioista kiinni, kuinka paljon huonot puolemme meissä pääsevät valloilleen. Ja ne tuskin liittyvät syntymäpäivään. Jokapäiväisessä elämässä nämä samat ominaisuudet ovat elämää rikastavia ja todella viihdyttäviä, yleensä positiiviseksi kääntyviä piirteitä. Tiedän hänen kylmältä tuntuvan harkitsevaisuutensa tarkoittavan sitä, että kun päätös on lopulta tehty, se pitää – aivan kuin itsellänikin. Tietynlainen oveluus on jopa hyödyllinen ominaisuus bisneksessä. Tuuliviirimäisyys on läheisille pahimmillaan raivostuttavaa epävarmuutta, parhaimmillaan taas innostavaa ja iloa pursuavaa lapsenomaisuutta.

Joka tapauksessa, tulee olemaan hurjan jännittävää nähdä, millainen persoona perheeseemme tupsahtaa ja miten paljon maailma, kasvatus ja rakkaus muokkaavat (mahdollisesti) kaavoihin kangistumatonta vesimies-vauvaani.

On muuten yksi taho, jonka horoskooppi on mennyt omalta osaltani jo kahtena vuotena aika nappiin – Anna-lehden kesähoroskooppi – tuuria vai taitoa, ken tietää?